Kevättä odotellessa...

Eilen lauantaina oli ensimmäinen päivä piiiitkääään aikaan kun ulkona lämpötila oli plussan puolella. Sää houkuttelikin ulkohommiin. Puuhastelun lomassa kuljeskelin kameran kanssa pihapiirissä. Räystäistä vesi tippui ja mietin, että mihin hitsiin nuo kaikki lumimassat oikein sulavat...

Sissi-koiruus harjoitteli ulkotarhassa oloa, ja aika mukavasti se sopeutui tulevaan "päiväkotiinsa".





Helmikuu alkaa olla lopussa, samoin Vancouverin olympialaiset. Jääkiekossa oli tänään iloiset ja helpottuneet tunnelmat, perjantain rökäletappion jälkeen. Hyvä leijonat:))

Mukavaa maaliskuun alkua teille kaikille!!

Perjantain touhuja...

Eilen illalla oli taasen mukavaa katseltavaa kun Suomen naiset näyttivät osaamistaan Vancouverin olympialaisissa. Ensin viestihiihdosta pronssia ja sitten päälle vielä huisin jännittävässä jääkiekko-ottelussa Suomen naiset voittivat Ruotsin jatkoaikamaalilla 3-2, ja saivat näin pronssiset mitallit kaulaansa. Olen aina ollut kova jännittämään jääkiekko-otteluja ja joskus joudun jopa menemään pois tv:n äärestä, kun en kestä katsella tiukkoja vääntöjä.

Uni ei meinannut näiden ilonhetkien jälkeen tulla silmään, ja aamulla nukutti niin makeasti... Tänään on viimeinen varsinainen lomapäiväni ja maanantaina pääsenkin taasen takaisin töihin. Teini-ikäinen tyttäremme jää tänään hiihtolomalle ja hoitelee koiruutta sitten kun me olemme isännän kanssa töissä. On kuulemma ihanaa olla kotona "rauhassa"= ei tarvitse tehdä mitää ihmeitä eikä vanhukset ole jäkättämässä.

Viikonlopun valmistelua tämä aamu...

Petivaatteet tuulettumaan, pyykit koneeseen, liinat mankeliin, puhtaat wc-matot pois narulta, silitystä, imurointia ym. siinä kuluukin mukavasti tämä aamupäivä.

Perjantaita kaikille ja pidetään illalla peukkuja Suomem kiekkoleijonille!!

Ihanaa leijonat ihanaa...

Tämä aamu alkoikin jännitysnäytelmällä jo kello viisi. Suomi kohtasi Tsekin olympiaturnauksen puolivälieräottelussa Vancouverissa. Ottelu eteni jännittävissä tunnelmissa aina kolmanteen erään asti ja ajassa 53.34 Suomi teki ensimmäisen maalinsa. Koiraneitikin höristi korviaan ihmetellen Antero Mertarannan huutoa. Kun leijonat maalasivat vielä viimeisillä minuuteilla Tsekin tyhjään maaliin, päättyi peli riemukkaasti 2-0 , jes...
Suomi on siis jo neljän parhaan joukossa ja kohtaa seuraavaksi Yhdysvallat.


Jos tämä aamu alkoi kiekkonäytelmällä, niin eilinen ilta oli sitten ihan oikeaa teatteria.
Olimme isännän kanssa katsomassa Tampereen Teatterissa näytelmää nimeltä Viimeinen sikari. Esitykseen voitte tutustua paremmin täällä. Huippunäyttelijät ja hauskat juonen käänteet takasivat mukavan kulttuuripläjäyksen pakkasiltaan.

Mukavaa päivää kaikille !!

Aurinko paljastaa....

Tänään heräsin jo 5.30, joka ei ole ihan normaalia näin lomalaiselle. Mieheni lähti tänään jo varhain töihin, eikä koirulia enää nukuttanut. Siis meikäläinen seuraa pitämään. No ainakin luulisi, että sitä saa ihan hirveästi kaikkea puuhasteltua, mutta hmm.... jotenkin sitä huomaa, että aika kuluu oikein rattoisasti netissä istumalla.



Aamulla taivas oli kirkas ja aurinko paistoi , maisemat olivat mitä upeimmat, mutta pakkasta taasen yli 20. Sissi ei oikein kauaa näin kylmällä ulkona viihdy, joten ulkoiluni jäi lähinnä pisutusreissuihin ja vähäisten lumitöiden tekoon.

Tämä kevätaurinko on kyllä armoton. Matalta paistaessaan se tuo hyvin esiin kaikki ihanuudet... likaiset ikkunat, pölyiset pinnat, kuluneen parketin, tahmatassujen jäljet ovissa ym.. Jokainenhan tietää mitä tarkoitan.... vai olenko ainoa jolla on sama ongelma. Aurinkoisena päivänä kuljen siivousliina kourassa, ja yritän pyyhkiä ainakin suurempia ja huokailen kuinka laiska olen taasen talvella ollut :)) Onneksi kohta on kevät, vaikka se nyt vielä kovin kaukaiselta tuntuukin. Sitten saa tehdä oikein suursiivot, pestä verhot ja matot, täkit ja tyynyt ja kaupanpäälle kaikki kuivuvat raikkaiksi kevättuulessa.

No nyt auringonpaiste on jälleen muuttunut lumipyryksi ja kotikin näyttää ihan siistiltä...

Tiistaipäivän jatkoa kaikille...

"Vauvaperheen" kuulumisia

Heippatirallaa...
Toinen lomaviikkoni käynnistyi ja jäin kaksin koiravauvan kanssa. No, tuo vauva kyllä kasvaa kohisten ja on jo aikas "iso". Tällä viikolla opetellaan jo yksinoloa ja jos pakkaset lauhtuvat pääsee Sissi jo ulkotarhaankin pieneksi aikaa...

Sissi on tosiaan hyvin enerkinen pakkaus ja ehtii niin sanotusti häistä läksiäisiin. Mitään suurempaa tuhoa ei ole vielä tullut, mitä nyt hieman korituolin jalka sai maistaa miltä koiran terävät hampaat tuntuvat. Pureskeltavia leluja, puupalikoita ym. on oltava aina tarjolla ja mieluiten aina niitä vaihdellen, sillä muuten hampaat pureutuvat kiellettyihin paikkoihin.

Nyt huomaa, että kun isäntä on töissä , tytär koulussa ja sotapoikakin takaisin armeijan harmaissa on koirakin aivan rauhallinen. Ehkä se nauttii tästä hiljaisuudesta aivan kuin minäkin. Saan olla ihan rauhassa tässä koneella ja Sissi nukkuu tuossa lattialla koiran unta...

Taivaalta tulee aina vaan lunta... ja nyt kun tuo koiruus tuosta herää lähdemmekin hieman lumitöihin...

Lumen valkoista alkuviikkoa kaikille!
Kiva kun kävit täällä piipahtamassa:))

Viikonloppua...

Mukavaa pakkaspäivää teille ....
Eilen ajelimme isännän kanssa Keuruulle, jossa poikamme vannoi sotilasvalan. Valatilaisuus oli ulkona ja kylmähän sitä meinasi tulla kun pakkasta oli lähes 20 astetta ja tuuli oli aika purevaa.
Pääsimme tutustumaan kasermeilla tupiin ja äitinä kyllä ihmettelin kaapin järjestystä ja päiväpeiton suoraa linjaa... minkähän vuoksi nämä asiat ovat kotosalla aivan eri mallissa, ainakin vielä:))
Sotapoikien leirielämään saimme pientä tuntumaa ulkoruokailussa, kun yritimme seisaaltaan lappoa höyryävää ja maukasta hernesoppaa suuhumme sormet lievästi kohmeessa. Taisi pikkulillini hieman paleltua, kun vieläkin kihelmöi. Sotkun lämmössä nautittiin tietenkin vielä munkkikahvit ja matka kotiin saattoi alkaa lomalainen mukana.
Kiva kokemus ja juhlava tilaisuus... kylmästä säästä huolimatta.

Nyt sitten viikonlopun touhuihin...siivousta, kauppareissua, leivontaa, vieraita ym...

Kiva kun poikkesit !!

Kuulumisia...

Tässä on nyt viides päivä meneillään kun koiruus saapui perheeseemme... Isännän kanssa olemme molemmat lomalla, eikä ihan hirveästi vapaa-ajan ongelmia ole ollut. Sissi herää aamulla varhain ja on tietenkin täynnä virtaa... meidän on vahdittvä, ettei terävät hampaat järsi lattialistoja, tuolinjalkoja ym. Pisuja tulee aina välillä matoille, mutta onneksi matot on helppo pesettää. Utelias veitikka ihmettelee milloin pesukonetta, milloin imurin letkua. Välillä Sissi-neito riehaantuu leikkimään oikein kunnolla, ja seuraavassa hetkessä se jo nukahtaa.

Vuorottelemme menojamme ja siten joku on aina kotosalla. Ensi viikolla alamme opettamaan jo yksinoloa, sillä muutaman viikon kuluttua kun talvi/hiihtolomat on pidetty on pennun pärjäiltävä yksinään. Itse olin tänään kampaajalla rentoutumassa ja saamassa väriä päähän. No jo oli aikakin: sanoi murkkuikäinen tyttäreni, sillä hänen mielestään hiukseni olivat ihan kamalat ja maantienväriset:)) Nyt on isäntä harrastuksissaan, eli kokemassa talviverkkoja. Sissi nukuu tyytyväisenä...vielä. Hetken kuluttua on taas touhua ja tohinaa...

Mukavaa päivää kaikille täällä piipahtaville!!

Sohvapöytä

Rakas sohvapöytäni.... Ostin tämän painavan ja ison komistuksen aikanaan Mirantikistä. Mirantikin väki oli entisöinyt pöydän uuteen uskon ja ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Kookkalle pöydälle (185x76) mahtuu monenlaisia asioita...





Tässä kuvassa olevan kukkaköynnöksen sain ystävänpäivälahjaksi. Sydäntarjotin on ostettu aikanaan Villa HARMONIEsta


Pöytä on yksi parhaimmista hankinnoistani...

Mukavaa tiistaipäivää...kiva kun piipahdit!!

Koiravauva...

Kuten jo tuolla askartelublogini puolella kertoilin, on perheeseemme muuttanut uusi jäsen...koiraneiti nimeltään Sissi. Sissi on nyt 8 viikon ikäinen ja aikas hauska veitikka. Utelias koiruli on pistänyt rauhaisan perhe-elämän uuteen uskoon...
Tässä muutama kuva eiliseltä päivältä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!

Hyvää ystävänpäivää....

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille täällä piipahtaville!!

Iän myötä moni asiaa muuttuu...

Kun olin parikymppinen nuori rouva, mielestäni kaiken piti olla askeettista, viivasuoraa ja lähes valkoista.
No,iän karttuessa ovat nämä kriteerit moneen kertaan muokkaantuneet.
Askettisuus on muuttunut runsaammaksi sisustukseksi, viivasuoruus poistunut pakostakin perheen kasvettua ja värejäkin tullut lisää valkoisen rinnalle.

Yksi hyvä esimerkki ovat astiat joita keräilen pikkuhiljaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Meillä on iso suku, ja jos juhlia järkkäillään astioitakin on silloin oltava enemmän kuin puoli tusinaa.

Ensimmäinen ruoka/kahviastiastoni oli 80-luvun alussa valkoista Arcticaa.
Tänä päivänä tuo astiasto on yhä "hengissä" ja palvelee perhettämme niin arjessa kuin juhlassakin.
Rinnalle on tullut toinen astiasto nimeltään Paratiisi.
Nuorempana ajattelin, että kuka voi ostaa noin kamalan kirjavia astioita.
Nyt ne kuitenkin ovat minun lemppareitani ja niitä voi yhdistellä hyvin esim.Teema-sarjan astioihin.

Tuossa kuvassa on myös lempi viinilasini...Pentikin tuotantoa, edulliset ja niin ihanan käteen sopivat. Lasit eivä kaatuile edes pienessä tuulessa. Kun ostin nämä lasit, oli pakko maistella viiniä ihan vaan sen vuoksi,että lasit olivat niin mieleiset:)))

Pakkasen puremaa lauantaita...

Viikonloppu

Jälleen on perjantai ja viikonloppu edessä...Minulla on alkamassa parin viikon talviloma, ja fiilikset ovat sen mukaiset. On taasen se aika vuodesta kun haluaa ostaa kimpun tulppaaneja. Tulee jotenkin niin keväinen fiilis, vaikka taivaalta lunta ripsiikin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!!

Uusi blogini

Kun keväällä 2009 perustin ensimmäisen blogini Parastaikaa, en uskonut tämän olevan näin mukavaa. Kohta on vuosi kulunut...ja olen saanut monta uutta ihanaa blogiystävää.
Joulun alla mielessäni oli ajatus perustaa toinen blogi, jossa voisin esitellä sisustukseen liittyviä juttujani...no joulu meni kuitenkin jälleen muissa tohinoissa. Kevättä kohden mennään ja nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tässä sitä ollaan... Ensimmäiset kuvat olen ottanut keittiöstäni,joka meidän perheessä ei ole yksin minun valtakuntaani,vaikka tuosta kyltistä päätellen niin voisi olettaakkin. Minulla on ilo omistaa ihana puoliso, joka mielellään puuhastelee hellan ääressä.

Tästä kuvasta näette mielivärejäni... ruskean eri sävyjä,valkoista, sinistä ja harmaata. Pidän myös kaikesta vanhasta,jota huolettomasti yhdistelen uudempiin juttuihin.