No,iän karttuessa ovat nämä kriteerit moneen kertaan muokkaantuneet.
Askettisuus on muuttunut runsaammaksi sisustukseksi, viivasuoruus poistunut pakostakin perheen kasvettua ja värejäkin tullut lisää valkoisen rinnalle.
Yksi hyvä esimerkki ovat astiat joita keräilen pikkuhiljaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Meillä on iso suku, ja jos juhlia järkkäillään astioitakin on silloin oltava enemmän kuin puoli tusinaa.
Ensimmäinen ruoka/kahviastiastoni oli 80-luvun alussa valkoista Arcticaa.
Tänä päivänä tuo astiasto on yhä "hengissä" ja palvelee perhettämme niin arjessa kuin juhlassakin.
Rinnalle on tullut toinen astiasto nimeltään Paratiisi.
Nuorempana ajattelin, että kuka voi ostaa noin kamalan kirjavia astioita.
Nyt ne kuitenkin ovat minun lemppareitani ja niitä voi yhdistellä hyvin esim.Teema-sarjan astioihin.
Tuossa kuvassa on myös lempi viinilasini...Pentikin tuotantoa, edulliset ja niin ihanan käteen sopivat. Lasit eivä kaatuile edes pienessä tuulessa. Kun ostin nämä lasit, oli pakko maistella viiniä ihan vaan sen vuoksi,että lasit olivat niin mieleiset:)))Pakkasen puremaa lauantaita...
Ihana tämä sinun uusi blogisi--yksi minunkin lempiastioista on juuri paratiisi--
VastaaPoistaMyös toinen Paratiisin ystävä ilmoittautuu :)
VastaaPoistaTosi kauniita kuvia!
Kaunista!
VastaaPoistaSe on totta, että maku muuttuu iän myötä sisustuksessakin. Minullakin on ollut valkoinen viivasuora aikani ja sitä se on paljon edelleenkin, mutta nykyään siihen yhdistetään tosi vanhaa ja 50-lukua.
VastaaPoistaKauniita astioita sinulla.
Hyvää ystävänpäivää sinulle Taina!!
Hihii, minullakin oli Arcticaa aikaisemmin, annoin ne äidille, kun hänelläkin oli ennestään, sitten keräsin Teemaa, joka on arkikäytössä kokoajan. Nyt olen myös ihastunut Paratiisiin, jota en ennen voinut ajatellakaan ostavani!
VastaaPoistaMökillä mulla on kaikki sinistä Kultakeramiikkaa.
Sen keräys alkoi sinivalkoharmaa raidallisesta kauniista kaitaliinasta! Hyvää ystävänpäivää;-))m
Hih...niin se maku muuttuu vuosien myötä. En ennen tykännyt ollenkaan Paratiisi-sarjasta, nyt jo menis sekin.En omista kyllä ainuttakaan, kerään kuitenkin Iittalan mariskooleja ja Arabian vanhaa sinistä maisemasarjaa joita äidiltäni sain. Ne olivat jokapäiväisessä käytössä kotona, lautaset osittain kärsineet siitä.Niin ja niitä Arabian ns. "voipyttyjä"...maksavat vaan niin julmetusti...sitä pienintäkään ei taida enää 100e:lla saada, niitä kun on tehty niin vähän:)))
VastaaPoista